Lapsikatraan isänä tiedän, miltä tuntuu, jos ei yrityksistään huolimatta onnistu kokkaamaan lapsille kelpaavaa ruokaa, vaan haute cuisine haarukoidaan kompostiin. Mikä sopii härälle, ei sovikaan juppiterille. Herkku, jonka tekemiseen on nähnyt niin paljon aikaa ja vaivaa, menee lapsilta yli hilseen. ”Äitien” valmistamat, miltään maistumattomat kaupan kylmätiskin einespöperöt vievät voiton. Onneksi on sellaisiakin, kuten vaimot, joiden makuaisti on ns. ”kehittynyt” hyväksymään tällaisen maailmoja syleilevän etnokotikokin keitokset.

Ruoka-alan ammattilaiselle on selvää, että oleellista työn onnistumisessa on kosketuksen säilyminen, ajantasatietous niin lainsäädännöstä kuin alalla vallitsevista trendeistä ja kuluttajien preferensseistä. Tatsi (engl. touch) säilyy kun pitää yllä korkeaa ammattitaitoa, seuraa aikaansa ja harrastaa työasioitaan myös työajan ulkopuolella. Tatsi on myös makua hyppysissä eli hyvää muistia siitä, minkä on joskus kokenut toimivan hyvin. Huippukokkien hihat ovat niksejä pullollaan: murskattu hapankorppu on paras kotoisen ahvenfileen leivite, tsetsuaninlohelle taas kelpaa hunajainen soijakastike cayennepippurilla, inkiväärillä ja valkosipulilla.

Väitän, että kaikissa ammateissa on oleellista säilyttää tatsi, siis se rentous, kenties myös itsevarmuus, jonka yllä pidetty ammattitaito tuo muassaan. Lost the touch? Jos työstressi vaivaa, hetkellinen irrottautuminen ja syvällisempi perehtyminen ongelma-aiheeseen tuo paremmin helpotusta kuin pelkkä pakertaminen. Kovin harvoin ongelman ratkaisu voi avautua pelkällä taukojumpallakaan. Toisaalta, elleivät kaikkien eettiset ja moraaliset arvot ole kohdallaan, ajautuu silti jotenkin ristiriitoihin työpaikalla.

On työtehtäviä, joissa luovuuden yllä pitäminen ei onnistu paketoiduin aikuiskoulutusratkaisuin. Ne pikemminkin jäytävät sisimmästä oma-aloitteisuuden rippeetkin. Tottuu ikään kuin ajattelemaan, että kaikki oppi on saatava valmiina pakettina. Tällä en halua kritisoida usein hyvinkin interaktiivisia opisto-opettajia. Luovuus, se tatsi työhön, on näet ihan omaehtoinen voimavara, joka kumpuaa omasta innokkuudesta ja halusta kokeilla uusia asioita. Olipa työ kuinka yksinkertainen hyvänsä, ilman luovuutta sen suorittaminen alkaa kovin pian maistua puulta.

Ei kokin työkään mitään monimutkaista ole. On vaan kuitenkin niin, että huippukokkeja syntyy vain sellaisista, jotka ovat kulkeneet sen pitkän tien ja nähneet vaivaa käydäkseen läpi metropolien ykkösravintoloissa vaihetyöntekijöinä kaikki yksitoikkoisimmatkin ja uuvuttavimmat työvaiheet, alkaen vihannesten pilkkomisesta ja ulottuen kastikepohjien taitavaan suurustamiseen. Kiitos entisen yrityskumppanini kuopukselle, Harri Syrjäselle, kokkausharjoitustensa kohdistamisesta myös minuun 80-luvulla. Hyvää tuppasi tulemaan jo silloin, rennosti.

Tatsi eli ote voi herpaantua myös työhön liittymättömien asioiden kuormittaessa liiaksi. Irtisanomisuhan alla ei varmasti kukaan kykene aivan kepeästi suoriutumaan. Niin, ja voivathan toteutumattomat toiveet palkkatason korjautumisestakin raastaa sydänalaa työtehoa heikentäen. Se taas heijastuu negatiivisesti asiakaskuntaan saakka.

Omien vaatimusten ja velvollisuuksien pitäminen tasapainossa on kristillisen hyvän elämän perusajatuksia. Tatsi katoaa, ja stressi työntyy etualalle, jos keskittyy liiaksi jompaankumpaan. Jokainen on oman luovuutensa paras arkkitehti.