Myyjä. Almanakkoja, uudet almanakat; uudet kuukirjat. Tarvitsetteko, Sir, almanakkoja?
Matkamies. Almanakka uudelle vuodelle?
Myyjä. Kyllä, Sir.
Matkamies. Uskotko, että uusi vuosi on jälleen onnellinen?
Myyjä. Voi hyvin varmasti kyllä, tietenkin.
Matkamies. Miten vertaisit viime vuoteen?
Myyjä. Paljon, paljon arvokkaampi.
Matkamies. Entäs sitä edelliseen?
Myyjä. Paljon, paljon arvokkaampi.
Matkamies. Mutta miten muuten? Etkö haluaisi, että uusi vuosi olisi kuin jotkin näistä viime vuosista?
Myyjä. Sir ei, en halua sitä.
Matkamies. Kuinka monta uutta vuotta olet almanakkoja myynyt?
Myyjä. Kaksikymmentä vuotta, kutakuinkin.
Matkamies. Minkä näistä kahdestakymmenestä vuodesta haluaisit näyttää ensi vuonna?
Myyjä. Minäkö? En tiedä.
Matkamies. Etkö muista mitään tiettyä vuotta, joka tuntui onnelliselta?
Myyjä. En oikeastaan.
Matkamies. Ja elämä on myös kaunis asia. Eikö olekin?
Myyjä. Tämä on tiedossa.
Matkamies. Etkö haluaisi tulla takaisin elämään näitä 20 vuotta, koko tätä aikaa, alkaen siitä kun synnyit?
Myyjä. Sir hyvä, Jumala suokoon, että voisin.
Matkamies. Mutta jos sinun olisi elettävä uudelleen elämä, jota olet elänyt, enemmän tai vähemmän, nautintoineen ja suruineen, jotka olet käynyt läpi?
Myyjä. En halua sitä.
Matkamies. Voi, kenen muun elämää haluaisit elää uudelleen? Elämää, jonka minä elin, vai prinssin, tai kenen muun? Etkö usko, että minä, ja että prinssi, ja että kukaan muu, vastaisi sinun elämääsi tarkasti; ja että voidessaan elää uudelleen sama elämä, jonka jo on elänyt, kukaan ei halua mennä takaisin?
Myyjä. Uskon niin.
Matkamies. Etkö myöskään palaisi takaisin tähän hetkeen, muuten?
Myyjä. Haluaisin sellaisen elämän, jollaisen Jumala soisi minulle ilman muita sopimuksia.
Matkamies. Elämäkö hyväksyttynä sellaisena kuin se sattuu tulemaan, jossa et tiedä mitään tulevasta, niinkuin emme tiedä mitään tästäkään uudesta vuodesta?
Myyjä. Täsmälleen.
Matkamies. Näin haluaisin minäkin, jos minun täytyisi elää uudelleen, ja niin kaikki. Mutta tämä on merkki siitä, että sattuma, tähän vuoteen asti, kohteli kaikkia huonosti. Ja on selvää, että jokainen on sitä mieltä, että paha häntä on kosketellut raskaammin ja pikemminkin kuin hyvä,; jos olisi sopimus saada elää edellinen elämänsä uudelleen, kaikessa sen hyvässä ja pahassa, kukaan ei halua syntyä uudestaan. Se elämä, joka on kaunis, ei ole tiedossa oleva elämä, vaan se, joka on tuntematon; ei eletty, mennyt elämä vaan tulevaisuus. Uuden vuoden aikana sattuma alkaa kohdella sinua ja minua ja kaikkia muita hyvin, ja aloitat onnellisen elämän. Eikö olekin niin?
Myyjä. Toivotaan niin.
Matkamies. Niin näyttäkää minulle kaunein almanakkanne.
Myyjä. Tässä on hyvin kaunis almanakka. Tämä maksaa kolmekymmentä rahaa.
Matkamies. Tässä on kolmekymmentä rahaa.
Myyjä. Kiitos, hyvin kaunis: tapaamisiin. Almanakkoja! Uudet almanakat! Uudet kuukirjat!
——————–

Vuonna 1832 kirjoitettu vuoropuhelu asetetaan kadulle, kaupunkiin, jonka nimeä ei mainita. Ohikulkija kysyy almanakkojen ja kuukirjojen myyjältä, josko hänen mielestään uusi vuosi on onnellinen. – Tietenkin! – myyjä vastaa. Näin alkoi tiheä sananvaihto näiden kahden välillä, jolloin myyjän, väittäessään, että elämä on kaunis, on pakko myöntää, että hänen elämässään ei ole ollut onnellisia aikoja, vuosia, joihin hän haluaisi palata ensi vuonna . Lopulta matkamies päätyy siihen johtopäätökseen, että onnellisuus koostuu jonkin sellaisen odottamisesta, jota ei tunneta, toivossa että tuleva elämä on erilaista ja parempaa kuin mennyt ja nykyinen:

Sellainen elämä, joka on kaunis asia, ei ole tiedossa oleva elämä, vaan se, joka on tuntematon; ei mennyt elämä vaan tulevaisuus.

myyjän ja kävelijän vuoropuhelun taustalla: onnellisuus ei ole sidoksissa johonkin todelliseen, jota elämme tai olemme jo eläneet, vaan vain odotuksessa, kaipuusta ja toivossa siitä, mitä kuvittelemme itsellemme, voivan tapahtua:

Kaiken, jonka olemme elämässämme kokeneet ja jonka tiedämme varmuudella, kaiken olemme kaikki kokeneet enemmän haitaksi ja pahaksi kuin hyväksi; ja jos me olemme tyytyväisiä ja haluamme myös elää uudelleen, tämä johtuu vain tulevaisuuden tietämättömyydestä ja kokemuksen illuusiosta, jota illuusiota tai tietämättömyyttä ilman emme halua elää,, koska emme halua elää uudelleen sellaiseen tapaan kuin olemme eläneet (1. heinäkuuta 1827).

(Kuukirjat ovat vihkoja, jotka näyttävät kuukauden päivät, kuun vaiheet, pyhät, juhlat, messut.)
—————–
Ermanno Olmi: lyhytelokuva – https://youtu.be/hiJOBKJZNaU
—————–

Käännös italiasta suomeksi / 1.1.2019 / Jan Henriksson

Advertisement