PIENTÄ STEMMUUTUSTA
à la jEANhONEn – 21.11.2015 – 

 

NUORUKAISEN OPAS sekaKUOROON
(so. SATB-kuoroon)

 

Kuoroissa on neljä äänialaa: sopraano, altto, tenori ja basso. Joskus ne vielä jaetaan edelleen ensimmäiseen ja toiseen kunkin äänialan sisällä, yllyttäen loputtomiin kaskuihin ensimmäisistä ja toisista bassoista. On myös muita eri äänialoja kuten baritoni, kontratenori, kontra-altto, mezzosopraano, jne., mutta näitä käyttävät enimmäkseen ihmiset, jotka ovat joko solisteja tai kuuluvat johonkin ylettömän virtuoottisiin klassisiin a cappella -ryhmiin (pätee erityisesti kontratenoreihin), tai jotka koettavat löytää tekosyitä sille, että eivät oikein mahdu mihinkään vakioäänialaan, joten me jätämme heidät tässä huomiotta.

Kukin ääniala laulaa eri alueilla, ja kullakin on hyvin erilainen persoonallisuutensa. Joku saattaisi kysyä “Miksi eri nuottien laulaminen saisi ihmiset toimimaan eri tavoin?”, ja todellakin tämä on mysteerinen kysymys, jota ei varmasti ole riittämiin tutkittu, semminkin kun tiedemiehet, jotka muusikoita tutkivat, tuppaavat olemaan muusikoita itsekin ja pitävät egoissaan kaikki omituiset kompleksit, joita ilmaantuu kun sitä on tenori, käyrätorvensoittaja, lyömäsoitinspesialisti, tai mikä vaan. No, tämä nyt on asian vierestä; tosiasia on, että nuo neljä äänialaa voidaan helposti erottaa, ja selitänpä seuraavassa kuinka.

SOPRAANOT ovat niitä, jotka laulavat kaikkein korkeimmalta, ja tämän vuoksi he kuvittelevat hallitsevansa maailmaa. Heillä on pidemmät hiukset, hulppeammat korut ja kahisevammat hameet kuin kellään muulla, ja he tuntevat tulleensa loukatuiksi jos heidän ei anneta mennä vähintäänkin korkeaan F:ään jokaisen kappaleen jokaisessa aktissa. Kun sopraanot yltävät korkeisiin nuotteihin, he pysyttelevät niissä vähintäänkin puolta pidempään kuin mitä säveltäjä ja/tai kuoronjohtaja vaatii, ja sitten valittavat, että heidän kurkkunsa ovat heille kuolemaksi ja että säveltäjä ja johtaja ovat sadisteja. Sopraanoilla on erilaisia asenteita kuoron muita stemmoja kohtaan, vaikka pitävät muita itseään vähempiarvoisina.

  • Altot ovat sopraanoille kuten toiset viulut ensiviuluille – niiden kanssa on ihan kivaa stemmuuttaa, mutta ei mitenkään välttämätöntä. Kaikilla sopraanoilla on sellainen salainen fiilis, että altot voisivat hyvin jäädä ulos kappaleen soundin oleellisesti muuttumatta, eivätkä he ymmärrä, kuinka kukaan tahtoisi laulaa juuri siinä äänialassa ylipäätään – se on niin tylsä.
  • Tenoreita, toisaalta, voi ihan hyvin olla mukana; flirttailumahdollisuuksiensa ohella (se on hyvin tiedossa, etteivät sopraanot milloinkaan vispilöi bassojen kanssa) sopraanot laulavat mielellään duettoa tenorien kanssa, koska itse asiassahan tenorit oikeastaan tekevät paljon työtä onnistuakseen laulamaan alemman ja keskisopraanon äänialoja, kun taas sopraanot ovat polleasti siellä ylhäällä stratosfäärissä.
  • Sopraanoille bassot ovat maan matosia – ja jotain vikaa täytyy joka tapauksessa olla sellaisessa, joka laulaa bassoavaimessa.

 

ALTOT ovat maan suola – ainakin omasta mielestään. Altot ovat vaatimattomia ihmisiä, jotka pukeutuisivat farkkuihin konserteissa, jos se heille sallittaisiin. Altot ovat kuorossa siinä ainutlaatuisessa asemassa, että he eivät voi valittaa joutuvansa laulamaan hyvin korkealta eikä hyvin matalaltakaan, ja he tietävät, että kaikki muut stemmat pitävät heidän osuutensa olevan säälittävän helppo. Mutta altot tietävät toisin. Paremmin. He tietävät, että siinä missä sopraanot ulvovat ylä-A:ssa, heidät pakotetaan laulamaan taidokkaita nuotituksia, täynnä ylennyksiä ja alennuksia ja rytmitemppuja, eikä kukaan huomaa sitä, koska sopraanot laulavat liian kovaa (ja yleensä myös bassot). Altot saavat siitä salaista ja syvää tyydytystä kun voivat vehkeillä yhdessä sointuakseen alennettuna sopraanona.

Altoilla on myötäsyntyinen epäluottamus tenoreita kohtaan, koska tenorit laulavat kutakuinkin samaa äänialaa ja luulevat kuulostavansa paremmalta. Tyypillisesti altto tykkää bassoista, ja nauttii duettojen laulamisesta heidän kanssaan – bassot nyt joka tapauksessa kuulostavat kuin ryminältä, ja se on ainoa hetki, jolloin alttojen ääni tosissaan kuuluu. Alttojen toinen harmi on että heitä on aina liian monta eivätkä he koskaan pääse laulamaan oikein kovaa.

 

TENORIT ovat hemmoteltuja. Siinä koko tarina. Yhtäältä, heitä ei ole koskaan tarpeeksi, ja kuoronjohtajat mieluummin myisivät sielunsa kuin päästäisivät keskivertotenorin lähtemään, samalla kun ovat kuitenkin aina valmiit luopumaan muutamasta altosta puoleen hintaan. Ja sitten, jostain syystä, ne harvat tenorit ovat aina tosi hyviä – se on yksi niitä ärsyttäviä elämän tosiasioita.  Joten ei mikään ihme että tenorit ovat aina niin täynnä itseään – loppujen lopuksi kuka muu saisi sopraanoja pyörtyilemään?  Ainoa asia, joka saa tenorit epävarmoiksi, on syytös (yleensä bassojen toimesta), että kukaan niin korkealta laulava ei todellakaan voisi olla oikea mies. Tavallisen perverssillä tyylillään tenorit eivät koskaan ole huomaavinaankaan tätä, vaan vain valittavat äänekkäämmin säveltäjän sadistisuutta kun hän on laittanut heidät laulamaan niin julkean korkealta. Tenoreilla on viha-rakkaus-suhde myös kuoron johtajaan, koska tämä aina käskee heidän laulaa kovempaa kun heitä on niin vähän. Ei yksikään kuoronjohtaja muistiin tallennetussa historiassa ole koskaan pyytänyt tenoria hiljentämään fortessa.

Tenorit kokevat jollain tavalla kaikkien muiden stemmojen uhkaavan heitä;

  • sopraanoiden, koska he kykenevät yltämään niihin uskomattoman korkeisiin nuotteihin;
  • alttojen, koska heillä ei ole mitään vaikeuksia laulaa niitä nuotteja, joissa tenorit ovat kuolemaisillaan;
  • ja bassojen, koska, vaikka nämä eivät pysty laulamaan mitään E:n yläpuolelta, he laulavat sen riittävän kovaa tukahduttaakseen tenorit tyystin.  

Tietenkään tenorit eivät näitä myönnä. Se on harvan tuntema fakta, että tenorit laulaessaan kohottelevat kulmiaan enemmän kuin mikään muu stemma.

 

BASSOT laulavat kaikkein matalimmalta. Sehän pohjimmiltaan selittää kaiken. He ovat vankkoja, luotettavia ihmisiä, joilla on enemmän partakarvoja kasvoissaan kuin kellään. Bassot tuntevat alati itsensä aliarvostetuiksi, mutta he ovat syvästi vakuuttuneita olevansa itse asiassa kaikkein tärkein osa (näkemys, jonka musikologit hyväksyvät, mutta jota sopraanot ja tenorit totisesti eivät allekirjoita), huolimatta siitä, että bassoilla ovat kaikista ikävystyttävimmät osuudet ja että he usein takovat samaa nuottia (tai loputtomina viidesosina) koko pitkän sivun ajan. He kompensoivat tätä laulamalla niin lujaa kuin suinkin pystyvät, ja useimmat bassot ovatkin sydämissään tuubansoittajia.  

Bassot ovat ainoa stemma, joka voi säännöllisesti valittaa siitä, kuinka matala heidän osuutensa nuotitus on, ja he vääntävätkin kasvonsa melkoiseen virneeseen yrittäessään pudottautua hyvin mataliin nuotteihin.

Bassot ovat hyväntahtoisia ihmisiä, mutta heidän hyväntahtoisuutensa ei yllä niin pitkälle kuin tenoreiden — bassot vihaavat sitä, että joutuvat virittäytymaän tenoreiden mukaan, enemmän kuin melkein mitään. Bassot tykkäävät altoista, paitsi silloin kun he laulavat duettoa ja altoilla on se parempi osuus laulettavanaan. Niin kuin sopraanotkin, altot yksinkertaisesti ovat toisesta maailmankaikkeudesta, seikka, mitä bassot eivät saata käsittää. He eivät voi kuvitellakaan, miksi kukaan koskaan haluaisi laulaa niin korkealta ja kuulostaa niin kauhealta tehdessään virheitä. Kun basso tekee virheen, toiset stemmat peittävät hänet, ja hän voi jatkaa omaan iloiseen tyyliinsä tietäessään, että joskus, jotenkin, hän osuu soinnun juureen.

 

Kymmenen tärkeintä syytä olla SOPRAANO:

 

  1. Muut kuorolaiset ovat olemassa vain että sinä näyttäisit hyvältä.
  2. Osaat viihdyttää ystäviäsi rikkomalla heidän viinilasejaan.
  3. Tiedätkö yhtään oopperaa, jossa altto olisi saanut sen miehen?
  4. Kun sopraanot haluavat laulaa suihkussa, he osaavat melodian.
  5. Vahingossakaan et tule koskaan laulamaan altto-osuutta.
  6. Makeet kuteet – niinkuin vaikka hattu, jossa on sarvet.
  7. Nimeä muutama maailmankuulu altto! ….   …  …  ???
  8. Kun lihava nainen laulaa, hän useimmiten laulaa sopraanoa.
  9. Kun väsyt laulamaan melodiaa, voit laulaa diskanttia.
  10. Pystyt imitoimaan Michael Jacksonia.

 

Kymmenen tärkeintä syytä olla ALTTO:

 

  1. Opit tosi hyväksi laulamaan E-mollissa.
  2. Saatatpa laulaa samaa nuottia 12 peräkkäistä tahtia.
  3. Et juuri kaipaa lämmittelyä laulaaksesi 12 peräkkäistä tahtia E-mollia.
  4. Jos kuoro todella haiskahtaa, on hyvin epätodennäköistä että alttoja syytetään.
  5. Sinulla on paljon aikaa rupatella sopraanosoolojen aikana.
  6. Tulet teeskennelleeksi olevasi parempi kuin sopraanot, koska kaikkihan tietävät, että naiset laulavat sopraanoa vain siksi, ettei heidän tarvitsisi oppia nuotteja.
  7. Voit joskus päästä tuuraamaan tenoria.
  8. Altoille osuvat kaikki pitkät tauot.
  9. Kun sopraanot kuumottavat hävyttömän korkeaa nuottia laulun lopussa, altot saavat aina viimeisen sanan.
  10. Kun altoilta jää laulamatta joku nuotti, se ei haittaa ketään.

 

KYMMENEN TÄRKEINTÄ SYYTÄ olla TENORI

 

  1. Tenorit pääsevät korkealle (get high – without drugs) – ilman huumeita.
  2. Kerropa musikaali, jossa basso sai naisen.
  3. Voit näyttää sopraanolle, miten se PITÄISI laulaa.
  4. Oletko kuullut kenestäkään, joka olisi maksanut tähtitieteellisiä summia lipuista päästäkseen näkemään ’Kolme Bassoa’?
  5. Mihin tarvitaan älyä kun on resonanssia?
  6. Tenorien ei milloinkaan tarvitse hukata aikaansa itsensäkehittämisosastolla kirjakaupassa.
  7. Onnistut laulamaan John Denverin mukana ”Aye Calypso.”
  8. Kun kehität oikein hyvän falsetin, voit tienata huikeita summia animaatiohahmojen dubbauksessa.
  9. Gregoriaaninen laulu käytännössä keksittiin tenoreita varten. Vastaavaa lajia ei kukaan keksinyt bassoille.
  10. Voit viihdyttää kavereitasi imitoimalla vaikka “Rillit huurussa”-sarjan tähteä Melissa Rauchia. Tms.

 

 

KYMMENEN TÄRKEINTÄ SYYTÄ olla BASSO

 

  1. Sinun ei tarvitse kiristää shortsejasi yltääksesi nuotteihisi.
  2. Sinun ei tarvitse pelätä, että nainen vie sinulta homman.
  3. Tai että murrosikäiset ryöväävät roolisi.
  4. Toimintaleffojen sankarit ovat aina bassoja.  Siis että – jos he koskaan laulaisivat, he laulaisivat bassoa.
  5. Saat helposti muistettavaa lyriikkaa, kuten ‘bum-bum-bum-bum’.
  6. Ellei laulutyö luonnistu, on aina olemassa televisio.
  7. Sinun ei tarvitse opetella lukemaan diskanttiavainta.
  8. Jos vilustut, entä sitten?
  9. Huviksesi voit laulaa alimmalla äänelläsi ja fuulata ihmisiä luulemaan että tuli maanjäristys.
  10. Jos nyt satut röyhtäisemään laulaessasi, yleisö vain luulee sen olevan osa partituuria.

 

 

 

HUVIN VUOKSI:

Voidaksesi mitata kykyjesi tasoa kuoron jäsenenä, asiantuntijat ovat huolellisesti kehittäneet seuraavan testin. Lue ja aprikoi jokaista tilannetta ja sitten valitse vaihtoehto, joka tehostaa kokemuksen laatua.

 

1. Tulet kuoroluhtiin sunnuntaiaamuna ja yhtäkkiä kompastut ja kaadut. Pitäisikö sinun:

A. polvistua kiihkeään rukoukseen

B. teeskennellä sydänkohtausta

C. ryömiä lähimpään tuoliin

D. ryömiä hiljaa ulos kirkosta


2. Oletkin sopraano ja lasket väärin. Seurauksena kirkaiset ulos korkean ”C”:n nuottia liian aikaisin. Pitäisiköhän:

A. liukua inspiroituun “Oi Turhaanhan Laulanen Vaan”.

B. näyttää voitokkaalta ja pysyä nuotissa.

C. keskeyttää kiljaisu äkillisesti mutta pitää huulet liikkeessä.

D. vajota häpeästä lattialle.


3. Kaikkien noiden raskaiden kuoroharjoitusten jälkeen myöhästytkin 20 minuuttia joulukonsertista Johanneksen kirkossa. Sinunhan olisi syytä:

A. kavuta hiljaa kuoron takariviin.

B. teeskennellä olevasi äänitarkkailija tsekkaamassa kaapeleita ja hivuttautua siitä riviin.

C. sammuttaa valot kirkosta ja pimeyden turvin livahtaa kuoromuotoon.

D. lukaista Ragnar Kulkusen pamfletti “Myöhästymistekniikat”.

 

4. Laulaessasi huomaat että sinulta puuttuu nuoteistasi Hoosiannan toinen sivu. Silloinhan tietysti:

A. Hyräilet henkesi edestä.

B. Laulat pokkana ”vesimeloni, vesimeloni, vesimeloni.”

C. Yrität jaloillasi kurottaa hyllystä virsikirjaa.

D. Toistat ensimmäisen sivun kerraten.

 

5. Pakostakin se pelätty suuri aivastus ryöpsähtää juuri “Taas kaikki kauniit muistot”-kappaleen päätöstavuilla. Sinäpä siinä:

A. aivastaessasi tallaat naapurin varpaille harhautukseksi.

B. yrität saada sen sopimaan stemmaasi.

C. aivastat edessä seisovan kuorokaverin selkään hillitäksesi melua.

D. lyyhistyt häpeästä lattialle.

 

 

PISTEYTYS:

Laske A:t, B:t, C:t ja D:t yhteen ja tarkista kykyjesi taso tästä:

 

4 (neljä) A:ta tai enemmän…sinulla ei ole enää mitään opittavaa ollaksesi ensiluokkainen kuoron jäsen.

 

4 (neljä) B:tä tai enemmän…kuororefleksisi ovat täysin kehittyneet, ja sinun pitäisi pärjätä hyvin kuorossa.

 

4 (neljä) C:tä tai ylikin…kuorokokemuksesi on epätasaista mutta ryhmähenkesi on tavoitteessa. Olet sijoitus lähes mille tahansa kuorolle.

 

4 (neljä) D:tä tai sitten enämbi…sinulle suositellaan jalkapalloa tai ryhmäterapianeuvontaa.

**********************************************************

FYI: Em. tarinat on luovien käännetty amerikkalaiskuorojen websivuilta.

**********************************************************

 

KOTIÄÄNENAVAUS

http://yle.fi/vintti/ohjelmat.yle.fi/kuoroon/tuulin_laulutunti/aaniharjoituksia.html

Advertisement